Keskustelun tarve
Olen us-blogien vuosien aikainen kuluttaja ja tuottaja.
Eli minulla on omaa "syvää tietoa".
Sillä perusteella olen pahalla mielellä: tämä blogistania - niinkuin ei moni muukaan vastaava - ole lähtenyt sellaiseen lentoon, jota olisin kaivannut.
Vika ei ole sen paremmin minussa kuin muissakaan kirjoittajissa.
Ehkä meiltä on Suomessa - ja maailmankin mitassa - vielä hukassa se keino, jolla raati lähtisi käyntiin.
Asia ei syyttämällä parane.
Varrotaanpa ny.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kärsivällisyytä Antti. Tossa kesällä äitmuorin mökkiraksalla, ukonilmaa ootellessa kuulin äänen järveltä. Joutsen lähti lentoon, keräsi vauhtia vaakatasossa, ja juuri kun kiinnostus oli hiipumassa, oikaisi pystysuoraan ylöspäin. Komea näky salamoita ja ukkospiveä vasten. Kärsivällisyydellä ei vaan ole kun se yksi dimensio, ellei anna mielikuvitukselle vaikka nyt joutsenen siipiä.
Ympyrän pitäisi olla pyöreä. Myös nurkista.
Olen varma, että harakoinnista olisi apua,
jos sitten on pakko löytää ratkaisu.
Emmekö muuten voisi vain nauttia ongelmasta
jonkin aikaa?
käsipuoli kotiäiti, Harmaasusi™
Ei koskaan voikaan lähteä lentoon. Harvoilla ilmisillä on omia ajatuksia. Ja vaikka olisikin, kaikki eivät pysty ilmaisemaan niitä. Taiteessa taas ihmiset eivät yleensä näe, vaikka tekniikkaa olisikin. Sitten on vielä tuo musiikki, joka lopullisesti syntyy kuulijan päässä ...
Minun päässäni soi uusi versio Emmasta. Ei valssina, ei nopeana rautalankaversiona, vaan hieman jatsahtavana versiona jossa soittimista pääosassa ovat urut ja piano.
Siellä se sovitus saa päässäni soida, kun en osaa soittaa enkä muutenkaan musiikista juuri tiedä tai ymmärrä. Näin ne ideat kuolevat kykyjen puutteeseen. Tästäkin aiheesta jatkokeskustelu on siis osaltani tarpeetonta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia